Ajankohtaista

 

SEURAAVAT KONSERTIT SUVISOITOSSA 27.6.-1.7.2012

 

SUVISOITTO ALKAA KONSERTILLA PERNAJAN KIRKOSSA 27.6. KLO 18.00

IHME-PÄIVÄT

http://www.ihmeproductions.fi/index.php

 

lauantaina 24.3. Vanhalla ylioppilastalolla klo 21.00

IHME-nykytaidefestivaalin perinteinen lauantai-illan IHME-klubi on tänä vuonna muuttunut IHME-konsertiksi, jonka ohjelman on suunnitellutAvanti! kamariorkesterin taiteellinen johtaja Kari Kriikku.
Näe, miten Avanti!tekee taulun musiikin voimalla, kuule musiikkia sydänäänistä siittiöiden suhinaan. Muista: musiikki parantaa muistiasi!

VAPAA PÄÄSY!

 

ESIINTYJÄT

 

Tuuli Lindeberg, sopraano, Jouko Laivuori, piano
Kari Kriikku ja Heikki Nikula, klarinetit
Jouni Kesti, lyömäsoittimet ja maalaus
Avanti! kvartetti: Anna-Leena Haikola ja Eriikka Maalismaa, viulu,
Tuula Riisalo, alttoviulu, Mikko Ivars, sello

 
OHJELMA

J.S. Bach: Das Wohltemperierte Klavier I: Preludi ja Fuga C-duuri 
Jouko Laivuori

Juhana Blomstedt: Speleologia 
Jouni Kesti, Kari Kriikku, Heikki Nikula, Jouko Laivuori

J.S. Bach: Das Wohltemperiertes Klavier I: Preludi ja Fuga cis-molli
Jouko Laivuori

 

La Monte Young: Composition 1960 Piece #6
Tuuli Lindeberg, Jouko Laivuori, Kari Kriikku, Heikki Nikula, Jouko Kesti,
Anna-Leena Haikola, Eriikka Maalismaa, Tuula Riisalo, Mikko Ivars

Eubie Blake: Memories of You
Kari Kriikku, Jouko Laivuori

Esa-Pekka Salonen: Homunculus, jousikvartetti
Avanti! kvartetti

Eric Dolphy: God Bless the Child
Heikki Nikula, bassoklarinetti

Toivo Kuula: Tuijotin tulehen kauan op. 2
Jean Sibelius:Var det en Dröm op. 37 
Tuuli Lindeberg, Jouko Laivuori

 

Jouni Kesti: Maalausta ja soittoa livenä
Jouni Kesti, Jouko Laivuori, Heikki Nikula, Kari Kriikku

 

 

-------------------------------------------------------------------------------------

 

Klang:

AVANTIN VIERAANA AUSTRALIALAINEN SÄVELTÄJÄ

BRETT DEAN

MUSIIKKITALO, KONSERTTISALI MA 12.3. klo19.00

 

Australian Brisbanesta Saksaan vuonna 1984 muuttanut Brett Dean työskenteli Berliinin Filharmonikoiden sooloalttoviulistina 14 vuotta.  Vuonna 2000 Dean palasi Australiaan keskittyäkseen säveltämiseen, Dean on yksi tämän hetken kysyityimmistä säveltäjistä, joka ammentaa teoksiinsa vaikutteita kirjallisuudesta, poliittisista aiheista, sekä kuvataiteesta. Brett Dean myös esiintyy edelleen aktiivisesti solistina, kamarimuusikkona ja kapellimestarina, minkä hän kokee laajentavan säveltäjämaailmaansa. Tässä konsertissa säveltäjä esiintyy konserttonsa solistina, tuo mukanaan näkymättömän kuoron, sekä marssittaa lavalle 12 vihaista miestä.

 

Avanti!

joht./dir/cond Hannu Lintu

sol. Brett Dean, alttoviulu/altviolin/viola; Timo Korhonen, kitara/gitarr/guitar

 

Brett Dean: Twelve Angry Men 12 sellistille

                    Carlo, musiikkia jousille, samplerille ja ääninauhalle

                    Three Caprichos after Goya soolokitaralle

                    Konsertto alttoviululle ja orkesterille

 

Liput  25/15 € (+ Lippupisteen toimitusmaksu)

www.lippu.fi, puh./tel. 0600 900 900  (1.97 €/min+pvm)

KULTTUURIPOLIITTINEN KONSERTTI

NÄKYJÄ PERUS-SUOMESTA
                                                                   

MUSIIKKITALON KONSERTTISALISSA SUNNUNTAINA 29.1.2012 KLO 19.00

 

 

Avanti! sinfoniaorkesteri
Johtaa Jaakko Kuusisto
Juontaa Arvi Lind

Oopprea Skaala
Duo Pekka ja Jaakko
M.A. Numminen
Mauri Pekkarinen
Helsingin kamarikuoro
Kaisaniemen koulun lapsikuoro
Musiikkitalon kuoro
Jousisoittajia Itä-Helsingin, Länsi-Helsingin ja Käpylän musiikkiopistosta
ja Helsingin konservatoriosta

Avanti! on käsitellyt teemakonserteissaan rakkautta, koneita, sotaa ja politiikkaa. Nyt vuorossa on kulttuuripolitiikka ja kuvia Suomesta ja suomalaisuudesta Jean Sibeliuksesta Aarre Merikantoon, Armas Launikseen, Tauno Pylkkäseen ja Ernst Pingoudiin, Seitsemästä veljeksestä Tuntemattomaan sotilaaseen sekä Beethovenista Mattiin ja Teppoon.

Kuka määrittelee nykyisin taiteen suomalaisuuden, taiteilijat, poliitikot vai virkamiehet? Avanti! näyttää, ettei ole yhtä vaan monta Suomea, eikä Suomi ole irti muusta maailmasta. Haluaako Suomi kuulua sivistysvaltioiden joukkoon? Luovaa toimintaa painostetaan tällä hetkellä niin tyylirajoituksilla kuin budjettileikkauksillakin, mutta Avantin konsertissa kajahtaa vapauden vaatimus Beethovenin Leonore-alkusoitosta, Sibeliuksen Ateenalaisten laulusta  ja Luigi Nonon oopperasta Intolleranza (Suvaitsemattomuus).

Kamariorkesteri Avanti! on taiteellisen vapauden äänen kannattaja. Kulttuuripoliittisessa konsertissa Musiikkitalon konserttisalissa tosisuomi kohtaa avantgarden

OHJELMA

JEAN SIBELIUS: Aamusumussa Kaisaniemen koulun lapsikuoro                                                                    
LUDWIG VAN BEETHOVEN: Leonore III -alkusoitto
ARMAS LAUNIS: Seitsemän veljestä Ooppera Skaala
- Tavaaminen
             
TAUNO PYLKKÄNEN: Tuntematon sotilas Oppera Skaala  
- Marskin syntymäpäivä                                                        
JEAN SIBELIUS: Ateenalaisten laulu Musiikkitalon kuoro
------------------------------------
M.A. NUMMINEN: Vaalipolkka M.A. Numminen
SIMO SALMINEN/PERTTI PASANEN: Rotestilaulu Mauri Pekkarinen
MATTI RUOHONEN:  Pohjan poika Pekka ja Jaakko
LINA SANDELL : Musta saara  Pekka Kuusisto
AARRE MERIKANTO: Largo misterioso
ERNST PINGOUD: Suurkaupungin kasvot
- Mainosvaloja
- Työttömien marssi 
- Valvovat talot        

LUIGI NONO: Intolleranza Ooppera Skaala, Helsingin kamarikuoro - Poliislaitoksella, Kidutus
M.A.NUMMINEN: Luovasta taloudesta (otteita Opetus- ja kulttuuriministeriön jukaisusta)
                          Oikeus mielipiteen vapauteen (YK:n ihmisoikeuksien julistus)
YANNIS XENAKIS : Aroura   

 

Antti Häyrysen kirjoittamat juonnot     

 

Jean Sibelius: Aamusumussa
Suomi oli 1890-luvun lopulla sumun peitossa, kun idästä uhkasi hallan vaara. Myös tällä hetkellä Suomessa vallitsee yhteiskunnallinen matalapaine, jota myrskyn merkit lähestyvät. Sibeliuksen laulussa sumuista selvitään yhteisellä työllä ja luottamalla kulttuuriin ja sivistykseen. Päivän voittoon haluttiin ja jaksettiin uskoa. Nyt taiteesta halutaan luovaa taloutta, elämysteollisuutta ja vientituotteita. Kun alkaa sataa, jokainen saa turvautua omaan sateenvarjoonsa..

Armas Launis: Seitsemän veljestä (Tavaaminen), Tauno Pylkkänen: Tuntematon sotilas (Marskin syntymäpäivä)
Beethovenin Itävalta ei ollut demokratia, mutta kylläkin sivistysvaltio, jollaiseksi Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä kuvaama Suomi kiihkeästi pyrki. Vielä 1880-luvulla suomalaisista vain joka kymmenes oli luku- ja kirjoitustaitoisia. Kivistä peltoa saivat veljekset kyntää lukkarin opissa, joka otti lopulta liiaksi luonnolle ja Jukolat karkasivat korpeen puntaroimaan tulevaisuuttaan. Pojat oppivat lukemaan myöhemmin omin voimin, Eeron johdolla. Suomesta tuli ylättävän pian tämän jälkeen omin voimin sivistysvaltio ja kansallisesta kulttuurista keskeinen peruste sen olemassaololle.

Kiven Suomi-kuvaa vastustettiin aikanaan ankarasti, kun se ei ollut tarpeeksi ihanteellinen ja idyllinen. Armas Launiksen Seitsemän veljestä oli vuonna 1913 ensimmäinen suomalainen koominen ooppera. PISA-tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomi on menestynyt veljesten viitoittamalla tiellä. Mutta jotkut kaipaavat silti takaisin Impivaaraan, kaskiviljelyyn – ja maailma unholaan jääköön.

Talvisota yhdisti suomalaiset, mutta jatkosota jakoi. Humalakäyttäytyminenkin yhdistää suomalaisia, mutta Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa ylipäällikön syntymäpäivää juhlivat kahtia jakautuneet puolustusvoimat, päällystö ja miehistö.
Tauno Pylkkänen sävelsi Tuntemattomasta sotilaasta oopperan Suomen itsenäisyyden juhlavuodelle 1967. Sanomalehti Uuden Suomen musiikkiarvostelija Seppo Nummi tiivisti tuolloin oopperan idean: ”Joukko-osastollinen perussuomalaisia individualisteja sodan psyykkisessä paineessa.”

Jean Sibelius: Ateenalaisten laulu
Venäjän keisari antoi vuonna 1899 Helmikuun manifestin. Suomalaiset pelkäsivät sen syrjäyttävän maan omat lait ja heikentävän itsemääräämisoikeutta. Jean Sibelius sävelsi Ateenalaisten laulun protestiksi manifestille. Rydbergin ruotsinkielinen runo kannusti kansalaisia siviilivastarintaan ja suoraan toimintaan. Suomeksi käännetyt sanat lisäsivät laulun kuolemanpalvontaa ja siinä muodossa sitä laulettiin suomalaisissa kouluissa 1970-luvulle saakka. 1900-luvun alkuvuosina Suomessa nähtiin ennätyksellinen määrä innoittamia terroritekoja, kuten Bobrikovin ampuminen.

Itsensä ja muiden uhraaminen korkeiden päämäärien hyväksi saattoi olla kansallisesta näkökulmasta oikeutettua. Mikä muuttuu jos Ateenalaisten laulu laulettaisiin nyt arabian kielellä?

Aarre Merikanto: Largo misterioso, Ernest Pingoud: Suurkaupungin kasvot
Vasta itsenäistynyt Suomi sulkeutui pian itseensä. Nuori kansakunta ei kaivannut uutta kansainvälisesti suuntautunutta taidekulttuuria, vaan sille riitti Sibelius ja kansallisen nousukauden sankariteot. Kaikista radikaaleista piirteistään huolimatta suomalaisten modernistien sävellykset olivat syvästi kansallishenkisiä. Mutta se ehkä selittikin sekä kulttuurieliitin että populistien tuomion kovuutta: he kokivat yksinäisyydestä, ankeudesta ja ahdistuksesta kertovan musiikin uhkaavaksi. Kenties haluttiin torjua ajatus, että juuri tämä taide kertoo jotakin olennaista suomalaisuudesta.

Aarre Merikanto tyrmättiin 1920-luvulla niin, että hän menetti kokonaan uskonsa työhön ja päätyi silpomaan sävellyksiään. Vallankumousta Suomeen paennut maahanmuuttajasäveltäjä Ernest Pingoud oli liian kansainvälinen hahmo maahan, joka halusi sulkea ikkunat muuhun maailmaan. Teoksessaan Suurkaupungin kasvot hän kuvasi uutta urbaania Suomea, joka poikkesi ainoaksi oikeaksi koetusta maaseutuidyllistä. Pingoud teki itsemurhan 54-vuotiaana heittäytymällä veturin eteen nykyisen Musiikkitalon kohdalta kulkevalla satamaradalla.

Musta Saara
Lina Sandell runoili vuonna 1865 Mustasta Saarasta, josta laulettiin suomalaisissa pyhäkouluissa ja lähetystyössä 1980-luvulle saakka. Laulun rasisismi ei ole niinkään yksittäisissä sanoissa, vaan tarinassa jossa mustaihoinen lapsi saa vasta kuoltuaan valkoisten jumalalta synninpäästön. Suomalaisilla ei ole ollut kokemusta siirtomaavallasta, eikä pitkältä ajalta edes vieraista roduista. Mustan Saaran kaltaiset laulut opettivat lapsille asenteita, jotka elävät yhä muuallakin kuin muistoissa.

Luigi Nono: Intolleranza (Poliisilaitoksella, Kidutus)
Luigi Nono sävelsi modernistisen oopperansa Intolleranza, Suvaitsemattomuus, vuonna 1960. Se on tarina työtä etsivästä maahanmuuttajasta, joka vangitaan ja lopulta kuolee. Aihe oli ajankohtainen siirtomaavallasta luopuvassa Euroopassa.

Oopperan viidennessä kohtauksessa maahanmuuttaja joutuu poliisin kuulusteltavaksi. Yksi kuulustelijoista kertoo saaneensa koulutuksensa natseilta, naisvartija yllyttää käyttämään sähköshokkeja. Kuudennessa kohtauksessa uhrien kuoro kääntyy yleisön puoleen: ”Entä te? Oletteko te kuuroja?”

Suomessa Intolleranzan aihepiiri on tullut ajankohtaiseksi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Siihen tiivistyy kykymme ottaa vastaan sekä uusia ihmisiä että uusia ideoita. Nonon Intolleranzan ensiesitys Venetsiassa 1961 aiheutti suurta vastustusta. Uusfasistit huusivat oopperan kidutuskohtauksen aikana ”Eläköön poliisi!” ja teoksen modernistinen sävelkieli tuomittiin jyrkästi. Sitä paheksuttiin jopa kaukaisessa Suomessa, vaikka teosta ei meillä koskaan kuultukaan.

 M.A.Numminen:  
Ei ole, eikä ole ollut yhtä Suomea, vaan monta Suomea. Kansallisen kulttuurin nousun vuosista voi yhä oppia paljon, ennakkoluulottomutta, investointihalua ja uskoa henkiseen tuotantoon. Suomalaisuutta tai suomalaista kulttuuria ei kuitenkaan voi ankkuroida yhteen aika- tai tyylikauteen, eikä tuota perintöä saa käyttää kunnioittavaan toistamiseen. Kulttuurin ja taiteen elinehto on sen itsemääräämisoikeus ja ilmaisunvapaus. Suomea on pidetty sananvapauden mallimaana, mutta ilmaisunvapautta rajoitetaan myös poliittisilla ohjelmilla, hallinnollisilla päätöksillä, leikkaamalla ja keskittämällä.

Suomessa investoidaan mieluummin välineisiin kuin ihmisiin. Taiteeseen ollaan yhä valmiita sijoittamaan, jos se tarkoittaa uusia vallan näyteikkunoita. Omaa vuosikymmenine aikana rakennettua henkistä tuotantoa sen sijaan ajetaan samaan aikaan alas. Taiteellista ilmaisua ja tyylejä ei pidä ohjailla poliittisin ohjelmin. Mutta vielä vaarallisempia ovat korulauseisiin ja moniarvoisuuteen verhoutuvat mietinnöt ja rahoituspäätökset, jotka johtavat toiminnan rajoituksiin, koulutuksen heikkenemiseen ja kulttuurisen tarjonnan supistumiseen.

Yannis Xenakis:
Iannis Xenakis taisteli toisessa maailmansodassa Kreikan vastarintaliikkeessä, mutta joutui pakenemaan sodan jälkeen Pariisiin, jossa hän työskenteli arkkitehtina ja säveltäjänä. Xenakisin teoksissa musiikilliset peruselementit muuttuvat alkuvoimaksi, jota kaikki eivät ehkä edes tunnista musiikiksi. Jousille sävelletyn Arouran otsikko viittaa antiikin Kreikan yhden härän kyntöalaan. Mitä kivisempi pelto, sitä äkäisempi härkä.

 

Avantin vierailu New Yorkiin oli menestys!

Avanti! debytoi New Yorkin Carnegie Hallissa 30.11.-1.12. Konsertit kuuluivat säveltäjä Kaija Saariahon residenssikauden sarjaan. Ensimmäisessä konsertissa esiteltiin suomalaista nykymusiikkia, ohjelmassa oli mm. Saariahon Emilie -laulusarjan kantaesitys. Toisessa konsertissa soitettiin suomalaisia tangoja. Lue, mitä vierailusta kirjoittaa The New York Times.